Koulutus joka antaa töitä
Akateeminen työttömyys Suomessa on ennätyksellisen korkea. Viime elokuussa 44 000 korkeakoulutettua oli työttömänä, josta yli 4000 Varsinais-Suomessa. Työttömänä on etenkin insinöörejä, tradenomeja, filosofian maistereita, kauppatieteilijöitä sekä yhteiskuntatieteilijöitä.
Tilanne vaatii pikaisia vastatoimia. Saadaksemme työttömyyden laskuun tarvitsemme aktiivista koulutus- ja työllistämispolitiikkaa.
Suurin osa työpaikoista Suomessa syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Monelle pienelle ja keskisuurelle yritykselle (uuden) työntekijän palkkaaminen voi kuitenkin olla suuri riski. Ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta tulisi tehdä helpompaa.
Tarvitsemme myös paremmat rekrytointi- ja urapalvelut. Korkeakoulujen ja työmarkkinoiden välistä yhteyttä pitää vahvistaa ja ammattiohjausta parantaa. TE-toimistojen palveluja korkeasti koulutetuille on parannettava.
Pidemällä tähtäimellä aloituspaikkojen määrää tulisi tarkistaa. Liian suuri aloituspaikkojen määrä johtaa siihen, että monet nuoret kohtaavat uran sijaan työttömyyttä. Esimerkiksi tradenomien ja insinöörien ammattiliitot ovat todenneet, että aloituspaikkojen määrä ylittää tarpeen noin 25–30 prosentilla.
Viiden vuoden panostus koulutukseen ei saa johtaa työttömyyteen ja syrjäytymiseen. Akateeminen työttömyys ei pelkästään vaikuta työttömiin. Akateemisen työttömyyden vaikutus valtion taloudelle on yli miljardi euroa. Erityisen huolestuttavaa on, että vastavalmistuneen työttömyys voi vaikuttaa koko uran kehitykseen.
Tänään alkaa opiskelijoiden #koulutuslupaus-kampanja. Minun lupaukseni on vähentää akateemista työttömyyttä ja tehdä töitä tasa-arvoisen, maksuttoman ja työllistävän koulutuksen puolesta. Osaaminen on Suomen vahvuus.
